Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Mitä tapahtui dieetilleni?

Kuva
Olen vältellyt tämän aiheen pariin palaamista. Epäonnistumisista ei ole kiva puhua. Sunnuntait ovat kuitenkin rehellisyyden ja ahdistuneisuuden aikaa. Lisätään tuskaa kaivamalla tämäkin haava auki. Tavoitteeni oli mahtua tavoitefarkkuihin ja hankkia napakoru, kun täytän 30. Sitä ei koskaan tapahtunut. Terveellisen elämän tielle tuli kesä, Ruisrock, matkat, stressi, kiire ja milloin mikäkin tekosyy tai ihan oikeakin syy.
Ei terveellisen ruokavalion opettelu kuitenkaan turhaa ole ollut. Syön nykyään todella paljon terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. Tiedän, mikä minulle sopii ja mikä ei. Vuosia ongelmanani olleet vatsavaivat ovat suurimmaksi osaksi historiaa. Syön enemmän marjoja ja vihanneksia kuin koskaan. Aloitan jokaisen arkiaamun smoothiella, jossa on mm. pinaattia, pellavansiemenrouhetta, marjoja, macaa ja raakakaakaota. Syön myös lounaaksi aina salaatin. Tämän ansiosta olen yleensä päivisin pirteä.
Opin myös sen, että salitreenaaminen ei ole minulle oikea liikuntamuoto. En vai…

Tämäkin syksy on uuden alku

Kuva
Reilu vuosi sitten päätin, että minä pystyn mihin tahansa. Ostin kitaran, menin musikaalitreeneihin, treenasin improvisaatioteatteria. Lopulta aloin myös ottaa laulutunteja. Vuoden ajan elämäni on ollut treeneistä toiseen juoksemista. Joka ilta olen ollut jossain.
Vajaat kaksi viikkoa sitten elämäni tahti muuttui. Viimeinenkin teatteriproggis loppui. Yhtäkkiä minulla oli älytön määrä vapaa-aikaa. Reagoin siihen sairastumalla flunssaan, tuntemalla oloni voimattomaksi, nukkumalla ja hillumalla bileissä.
Melkein kaksi viikkoa siihen tarvittiin, että alan olla vähitellen oma itseni ja valmis ottamaan elämässäni uusia askeleita eteenpäin.
Olen oppinut vuoden aikana paljon. Tärkeimpiä oppimiani asioita on se, että vapaa-ajalla voi ja saa valita, mitä tekee. Voi ja saa valita myös ihmiset, joiden kanssa tekee. Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi niiden asioiden parissa, joissa ei viihdy. Elämäni vaikein oppi on se, että kaikkia ei voi miellyttää ja se on ihan ok. Tiedän, että merkityksellis…

Da Vinci Code - Ei minun kirjani

Kuva
Minut huijattiin ylihinnoitetulle Rosslynin vierailulle. Seuraavana päivänä näin majatalomme aulassa kirjanvaihtohyllyssä Da Vinci Coden. Ajattelin, että sen mukaan ottaminen vähän niin kuin kompensoisi Rosslynin hintaa.
No ei se kompensoinut. Inhosin kirjaa monella eri tavalla. Ensimmäiset n. 300 sivua minua ärsytti suunnattomasti se, ettei asioita kerrottu kokonaan. Niistä vain vihjailtiin. Kun asioista vihdoin kerrottiin, ne eivät säväyttäneet. Heräsi ajatus: "Tätäkö paljastusta odotin viimeiset 400 sivua? No huh huh!" 
Kirjan parasta antia oli takaa-ajon luoma jännitys. Siinä oikeasti jännitti paikoitellen, miten päähenkilöiden käy. Luulen, että viimeiset 200 sivua luin pari sivua kerrallaan ja nukahdin. 
Teema oli ihan kiinnostava. Toteutus ja juoni eivät olleet. Toki osa syynä on varmasti sekin, että olen nähnyt sen elokuvan. Muistin/arvasin sen perusteella asioita. Olen kuitenkin nähnyt paljon kiinnostavampiakin tapoja käyttää uskonnollisia teemoja ja symboleita.
Yks…

Kirjoituskammo

Kuva
En ole päivittänyt blogejani pitkään aikaan. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mitään sanottavaa. Olen kirjoittanut otsikoita valmiiksi, muokannut kuvia, odottanut inspiraatiota. Yleensä kirjoittamiseen riittää inspiraatioksi se, että on aihe.
Ongelma on tällä hetkellä se, että on liikaa aiheita. On liikaa ajatuksia. Ne pitäisi saada järjestykseen. Ehkä ne sanatkin sitten järjestyisivät sen mukaan.
Mutta että mitä kuuluu? No, esiinnyin Logomossa, täytin 30, vietin Suomen parhaan tiimini kanssa viimeisen tiimi-illan, varasin lennot Kuubaan, hautasin Atlantiksen, aloitin jälleen improvisaation, luen työsähköpostia kotona, syön liikaa herkkuja, katsoin kaikki Supernaturalit ja True Bloodit, sairastin viikon ja päätin löytää taas elämälleni sen minun oman suuntani.
Kesäni oli kaunis. Palaan siihen vielä. Syksyltäni odotan aina muutoksia ja uusia tuulia. Palaan niihinkin vielä.
Josko sisällöttämän päivityksen kirjoittaminen pelastaisi kirjoituskammolta? Ainakin se muistuttaa siitä,…

20's style

Kuva
Rakastan teemajuhlia ja kuulun työpaikkani juhlatoimikuntaan. Ei ole siis kovin yllättävää, että tämän kesän teemana oli salakapakka ja gansterit vuosina 1920-2014.

Löysin asuni Asosilta oikeastaan sattumalta. Olin etsimässä vuosijuhlamekkoa. Kätevästi sain samalla tilauksella mekon kaksiin juhliin.


Pyysin erästä näyttelijäystävääni tekemään minulle juhlia varten korut. Pyysin, että jotain sen suuntaista kuin The Great Gatsbyssa. Koruista tuli aivan ihanat. Erityisesti pääkoriste on upea!

Minun järjestämissä juhlissa järjestin toki itseni myös tanssimaan. Yhdessä Turku Swing Societyn kanssa tanssimme lindy hoppia kolmen biisin verran. Tanssiminen on kivaa. Sitä on ikävä.
Minulle sanottiin, että näytän aidoimmalta. Minä olenkin aito.
20-luku on ihana teema. Toivottavasti asulleni ja asusteilleni on tulevaisuudessakin käyttöä.

Ai niin, terveellisellä ruokavaliolla on terveysvaikutuksiakin!

Kuva
"Mä tajusin, että mä syön terveellisesti myös sen takia, että voin paremmin, enkä vain mahaläskieni takia." -Minä"Voitko kirjoittaa tuon itsellesi jonnekin ylös?" -Neiti T Kirjoitan siitä blogimerkinnän. 
Myönnän nyt täysin avoimesti, että aloin syödä terveellisesti pelkästään siitä syystä, että halusin pienemmän mahan. Terveellisellä ruokavaliolla oli tasan yksi määränpää: vyötärön kaventuminen. Tästä syystä ruokavalion noudattaminen on välillä ollut aivan järkyttävän raskasta ja vaikeaa. Päässä on pyörinyt vuorotellen ajatuksia siitä, että miksi ihmeessä yritän pienentää mahaani, joka ei ole mitenkään liian suuri. Vuorotellen ajatukset ovat taas olleet sitä mieltä, että mahani todellakin on liian suuri ja miksei se pienene, vaikka noudatan ruokavaliotani tiukasti.
Vietin juhannuksen syöden mitä tahansa. Siihen mitä tahansa syömiseen liittyi paljon vehnää ja sokeria. Ylläoleva tiramisu oli sunnuntain viimeinen ruoka-annos. Se ei ollut edes erityisen hyvää, ja olin…

Resepti: Kookoslätyt

Kuva
Saanko esitellä: Lauantain aamiaiseni, kookoslätyt ja pakastemarjat.
Minulta on toivottu, että kirjoitan reseptejä niistä terveellisistä ruuista, joita syön. Tarkoitus on. Haluan kuitenkin kirjoittaa vain sellaiset reseptit ylös, jotka ovat oikeasti tosi, tosi hyviä. Nämä kookoslätyt ovat sellaisia.
Reseptin pohjalla käytin karppaus.infon reseptiä. Se väittää, että reseptissä on neljä annosta. Minä söin kyllä kaiken kerralla. Olisi siitä kai voinut jakaa, mutta suosittelen kyllä tuplaamaan reseptin, jos haluaa tehdä lättyjä kahdelle.
Kookoslätyt
1 dl vettä 3 rkl kookosjauhoja 1,5 dl rasvatonta maitoa 3 rkl mantelijauhoja 3 munaa ripaus suolaa vähän kookosöljyä
Annoin taikinan vetäytyä vajaan puoli tuntia. Paistoin lätyt kookosöljyssä. Hyvää oli.
Jos jotain olisin tehnyt eri tavalla, niin en olisi laittanut pakasteesta mansikoita lättyjen sekaan. Söin ne lähinnä jäisenä jälkiruokana enkä lättyjen kanssa. Mustikat toimivat hyvin suoraan pakastimestakin.

Funze de Menta - Behind the scenes

Kuva
Funze de Mentan esityksestä on vajaa kuukausi. Silti se tuntuu jotenkin ikuisuudelta. Kuitenkin aikaa on kulunut niin vähän, ettei oikein osaa ymmärtää, että joinain viikkoina illoissa voi olla myös vapaita tunteja. Salitreeniin menee 45 minuuttia. Se on vähän verrattuna teatteritreeniin, joka kestää 3-4 tuntia.

Näitä kuvia katsoessa tulee sellainen fiilis, että kaikki hengailivat suhteellisen rauhallisina, laittautuivat ja valmistautuivat illan esitykseen. Se on totta. Meillä oli tunteja aikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö viime minuuteilla olisi tullut paniikki ja kiire. Kuuluu asiaan. Menin vahingossa lavalle sukkahousut jalassa. Hups. Tein hukassa olevasta mikrofonistani kaikkien ongelman. Anteeksi. Onneksi muistin myös todeta, että tärkeintä on pitää hauskaa.

Radio Rock Areenan lava oli ihan käsittämättömän kokoinen. Yleisö istui kolmessa eri suunnassa. Heitä oli noin neljäsataa. En ole ikinä aiemmin esiintynyt niin isolla lavalla ja niin isolle yleisölle.

Se oli kiva…

Parvekkeeni heräsi henkiin

Kuva
Pääsiäisenä satuin selailemaan sisustuslehtiä. Niissä puhuttiin parvekkeista. Ymmärsin, että minulla sattuu olemaan parveke, jota en viime kesänä juurikaan käyttänyt. Tänä kesänä parveke pitäisi ottaa hyötykäyttöön. Aloin heti selaila kännykällä Huuto.nettiä ja etsiä sopivaa parvekesisustusta. Halusin parvekkeelle pirteitä hippivärejä.

Parvekkeella viihtymiseen vaikuttaa suuresti se, että siellä on mukavat tuolit. Tyynyttömät puutuolit eivät houkuttaneet, joten pehmeyttä täytyi lisätä. Vihreän peiton ja tyynyt löysin tarpeettomina lapsuudenkodistani. Pöytäliinan ja toisen peiton löysin sieltä Huuto.netistä. Peittojen alle selkänojiin laitoin myös tyynyt, jotta nojaaminenkin olisi miellyttävää.

Menin jopa niin pitkälle, että ostin parvekkeelle kukan. Sävyihin sopiva sekin! Se löytyi ihan K-citymarketin valikoimista ollessani ruokaostoksilla. Se on elänyt ja kukoistanut jo monta viikkoa. Kerrankin saan jonkun kasvin pysymään hengissä.

Nyt minä todellakin käytän parvekettani. Juon siell…

Pari laihdutusvinkkiä

Kolme kuukautta dieettiä takana. Ihmiset ovat kyselleet siitä paljon ja pyytäneet vinkkejäkin. On vaikea antaa jollekin muulle jotain selkeitä vinkkejä. Minun ruoka- ja treeniohjelmani on luotu minulle ja minun elämääni sopivaksi.

Yksi tärkeimpiä ajatuksia on kuitenkin se, että mikään ei tapahdu hetkessä. Kyse on elämäntapojen muuttamisesta terveellisemmäksi. Tuntuu hassulta korostaa itsestäänselvää asiaa ihan niin kuin kuka tahansa muukin tästä aiheesta puhuva. Se on vain totuus. Raskas, vaikea ja ahdistava totuus.
Toivoisin, että olisin näiden kuukausien aikana jo saavuttanut tavoitteeni ja voisin marssia tavoitefarkuissa ylpeänä pitkin kaupunkia. Ei se vain ole niin yksinkertaista. Vuosien huonon ruokavalion tekemät vahingot eivät hetkessä katoa.
Kaksi asiaa voin kuitenkin sanoa vinkkeinä:
1. Lopeta sokerin syöminen. Jos et voi tehdä sitä kokonaan, syö sokeria vain kerran viikossa, kun pidät herkkupäivän. Sen jälkeen, kun poistin sokerin ruokavaliostani miltei kokonaan, minulla ei …

Neljäntienristeys: yksi parhaista lukemistani kirjoista

Kuva
Tommi Kinnusen Neljäntienristeys kertoo yhden perheen tarinan neljästä eri näkökulmasta. Tarinassa käsitellään häpeää, vahvuutta, ulkomaailman odotuksia ja sitä, miten ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Aina ei osaa sanoa sitä, mitä haluaisi sanoa. Joskus on vain pakko vetää naamio kasvoille ja teeskennellä. Välillä se naamio tuntuu liian raskaalta kantaa. Samassa perheessä voi asua ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan.
Raskaita tunteita, ajatuksia ja kohtauksia. Realismia ja aitoa elämää. Myös onnenhetkiä ja tarkkaa kuvausta käytännön elämästä ennen sotaa ja sen jälkeen.
Pidin kirjasta todella paljon. Se oli kielellisesti hyvin taidokas, ja tarina piti otteessaan. Naishahmojen vahvuus ilahdutti minua. Pidin myös siitä, miten jokainen omalla tavallaan kapinoi ulkopuolisia odotuksia vastaan. Neljä eri kertojaa toi tarinaan  sellaista syvyyttä, jota ei olisi voinut yhden kertojan avulla saada aikaan.
Vaikka tarina sijoittuu menneisyyteen, herättää se paljon ajatuksia myös nykyisyydessä. Ed…

Funze de Menta: uusi ja ennennäkemätön spektaakkeli huomenna Caribialla!

Kuva
Palataan ajassa joulukuuhun. Olin Musikaalimaakarit ry:n pikkujouluissa. Kuuntelin, miten minulle selitettiin silmät loistaen Funze de Mentan uudesta käsikirjoituksesta ja kaikista mahdollisuuksista, miten tarinasta voisi tehdä erilaisia versioita eri yleisöille. Sivulauseessa tiedusteltiin halukkuuttani jatkaa mahdollisissa tulevissa versioissa Lydiana. Olin tietenkin kiinnostunut, koska roolityöni Lydian kanssa jäi syksyllä varsin ohueksi ja hetkelliseksi.

Mentiin pari kuukautta eteenpäin. Sain tekstiviestin, jossa kysyttiin: "Oletko mukana, jos Funze de Mentasta tehdään Turun Weikkojen kanssa yhteistyössä tanssiversio?" Hetkeäkään miettimättä naputtelin vastauksen: "Todellakin olen!"
















Tiesin, että tekstiin ja hahmoihin rakastuneen ohjaajan kanssa näytteleminen on sekä hyvä asia että haaste. Kun ohjaaja tietää roolihahmojen ajatuksetkin, voi käydä sillä tavalla, että ohjaaja myös luo hahmot mieleisikseen, eikä anna näyttelijöille vapautta. Näin ei kuitenkaan käyn…

Mikä tekee blogista kiinnostavan?

Kuva
Viime viikolla töissä minulta tultiin kysymään vinkkejä kiinnostavista blogeista, koska olen aktiivinen blogien lukija ja kirjoittaja. En kyllä määrittelisi itseäni mitenkään kauhean aktiiviseksi blogien lukijaksi, mutta kirjoittamisen suhteen olen kyllä viime aikoina ollut varsin aktiivinen.
Aloitin oman blogin kirjoittamisen helmikuussa 2011 hetken mielijohteesta. Lily lähetti sähköpostiini mainoksen uudesta blogisivustota, ja päätin samalla hetkellä perustaa sinne blogini. Silloin ajattelin, että en missään tapauksessa laita blogiini koskaan mitään kuvia. Halusin luottaa mielenkiintoisen tekstin voimaan. Halusin myös olla anonyymi, enkä kirjoittanut omalla nimelläni.

No, huomasin nopeasti, että kyllä kuvat ovat tärkeä osa blogipäivityksiä. Kuvattomat tekstit eivät vain houkuttele ketään. Sillä sitten ei periaatteessa kyllä ole merkitystä, liittyvätkö ne kuvat varsinaisesti tekstiin vai ei. Yhteensopivuus on vain bonusta. Tärkeintä on se, että blogipäivitystä on kaunis katsella. Sa…