Ajatuspaloja

  Ronja Ryövärintytär on yksi minuun eniten vaikuttaneista kirjoista. En vain koskaan aiemmin ollut lukenut sitä itse. Ala-asteella opettaja luki sitä meille. Samoihin aikoihin näin kirjasta tehdyn näytelmän Vaasan kaupunginteatterissa, ja katselin tv-sarjaa innoissani. Ala-astevuosistani on vierähtänyt jokunen tovi, uskokaa tai älkää. Ronja Ryövärintytär tarttui käteeni kirjamessuilla pari vuotta sitten. Pari viikkoa sitten päätin vihdoin lukea kirjan ihan itse. Se oli todella outoa, miten kirjan tapahtumat palautuivat elävästi mieleeni. Ihan kuin olisin aivan hetki sitten elänyt Ronjan maailmassa. Muistin tapahtumia ja repliikkejä ulkoa. Muistin miten kakkiaisille huudettiin, ja miten olin luonut Karhuluolan leikkikentälle. Ronja on rohkea ja itsenäinen. Ronja rakastaa luontoa ja opettelee olemaan pelkäämättä. Hän vie itsensä kuilun partaalle rohkaistuakseen. Hän ei tarvitse mitään eikä ketään, mutta siltikin hän rakastaa koko maailmaa. Ronja on idolini. Haluais

Tämäkin kirja menee kategoriaan vihdoin sain luettua.  Syynä lukemisen vaikeuteen ei ole ollut vaikealukuisuus tai tylsyys. Kirja vain on puutteellinen kopio tv-sarjasta, jonka olen katsonut monta kertaa. Mitään yllätyksiä lukukokemus ei tarjonnut. Mikään henkilöhahmo ei syventynyt, eikä salaisia motiiveja paljastunut. Kirjan parasta antia taisi olla sivuosassa oleva vampyyri Bubba. Se hahmo oli ymmärrettävästi jätetty pois tv-sarjasta. True Blood on yksi suosikkisarjoistani, ja erityisesti sarjan ensimmäinen kausi on aivan mahtava. Tv-sarjassa on paljon mielenkiintoisempia henkilöitä ja parempi juoni kuin kirjassa. Voi toki olla, että tv-sarjaan on otettu vaikutteita muista kirjasarjan osista. Tämän ensimmäisen kirjan ja sarjan ensimmäisen kauden perusteella sanon silti, että tv-sarja voittaa kirjan 100-0. Sen verran kuitenkin vampyyreja fanitan ja olen utelias, että aion lukea vielä kirjasarjan seuraavan osan. Osasyynä lukemiselleni on toki se, että seuraava osa lö

Viime talvena ystäväni neiti P lainasi minulle baaria varten punaiset maiharit. Käytännölliset Coretex-kenkäni eivät kuulemma kelvanneet baarikengiksi. Ihastuin puna-mustiin maihareihin, ja yritin ostaa ne ystävältäni. Hän ei suostunut, joten päätin etsiä itselleni samanlaiset kengät. Samanlaisia kenkiä en kuitenkaan löytänyt. Sen sijaan löysin nämä kengät toukokuussa, kun olin etsimässä valmistujaismekkoa Yesterday Second Hand -liikkeestä Tampereelta. Minun täytyi ostaa kengät, vaikka kesä ei saappaiden sesonkiaikaa olekaan. Kenkien pohjat olivat alunperin täysin sileät. Halusin käyttää kenkiä talvellakin, joten marssin suutarille ja kysyin, voisiko pohjille tehdä jotain. Pohjiin laitettiin kuvassa olevat uudet, pitävämmät pohjat. Uusien pohjien jälkeen ongelmana oli se, että kengät olivat aavistuksen liian suuret. Pitkien matkojen kävely aiheutti rakkoja. Muistin, että laatikon pohjalla oli ylimääräiset pohjalliset. Asetin ne kenkiini. Tämä auttoi ja kävely

Kävipä niin, että halusin oppia tekemään ruokaa pinaatista. Samaan aikaan muistin, että on olemassa kiusauksia. Googlasin vähän ja totesin, että useassa ohjeessa kehoitetaan yhdistämään pinaatti ja lohi. Niin päätin tehdä, ja näiden sattumusten jälkeen tein vahingossa tosi hyvää ruokaa. Kokeilkaa tekin! Näistä aineksista se syntyi: Kirjolohta n. 150 grammaa Yrttimaustettua salaattijuustoa paketillinen Ruokakermaa 2 dl Peruna-sipuli-sekoitusta 500 grammaa Pinaattia n. 150 grammaa Juustoraastetta Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen, kaada päälle kermaa ja lisää pinnalle juustoraastetta.  Pidin kiusausta uunissa 225 asteessa n. 50 minuuttia.

Vihdoin sain trilogian viimeisen osan luettua! Ensimmäinen osa oli mielestäni hyvä ja kiinnostava, vaikka henkilöt olivat ärsyttäviä. Toinen osa oli huomattavasti tylsempi, mutta kolmas osa oli kaiken tylsyyden huippu. Viimeisten sivujen kahlaaminen läpi vaati suuria henkisiä ponnistuksia. Teoksesta olisi voinut ottaa puolet pois. Silloin se olisi ollut mukavan tiivis. Tai oikeastaan E. L. James olisi voinut ihan vain lopettaa kirjoittamisen ensimmäisen osan jälkeen. Fifty Shades of Greyssa kiinnostavinta on S/M-suhde. Se on kuitenkin hyvin pienessä roolissa ensimmäisen osan jälkeen. Henkilöhahmot ovat todella pinnallisia ja ärsyttäviä. Kirjasarja kertoo tarinan epäterveestä parisuhteesta, jota eletään rahan ja kimalluksen ympäröimässä maailmassa. Kirjoissa on hyviä teemoja, joiden käsittely jää vajaaksi. Kirjailija ei ole jaksanut perehtyä valitsemiinsa aiheisiin, vaan keskittyy tarjoamaan sivutolkulla samanlaisia seksikohtauksia.  Kirjasarjaa oli yhtä turhauttava

Olen vuorotyössä, joten olen yleensä töissä silloin, kun muilla on vapaata. Välillä joudun siis hieman soveltamaan, miten saan yhdistettyä työn ja juhlan. Uuden vuoden aattona työt loppuivat klo 18, ja seuraavana päivänä piti jälleen töihin klo 10.45. Siihen väliin mahtui kuitenkin kaikki tärkeimmät asiat. Kyse on tehokkaasta ajankäytöstä. 19.30 tapasin ystäväni neiti K:n Teatterisillalla ja n. klo 20.30 oli kuohuviinit kaadettu. Opin vasta joitain vuosia sitten, että suomalaiset syövät uutena vuotena nakkeja ja perunasalaattia. Se ei ole koskaan kuulunut meidän perheen uuden vuoden perinteisiin. Tänä vuonna ateria koostui kylmistä prinssinakeista, perunasalaatista ja tsatsikista. Kaikki suoraan paketista lautaselle. Ainakin on helppo illallinen. Ennustaminen ja korttipelit sen sijaan ovat kuuluneet uuden vuoden perinteisiin silloin, kun asuin vielä Pohjanmaan kodissani. Uusi vuosi oli rauhallista yhdessäoloa ja ilosten ennustusten ennustamista. Minä en usko m

Kuten kaikki varmaan tietävät: fanitan vampyyreita. Löysin Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsauksen (The Strain) työpaikan vaihtotorilta. Takakannessa mainittiin vampyyrit, joten kirja oli hetkessä minun.  Yksi tärkeimmistä asioista, joita arvostan kirjoissa, on kirjojen kieli. Juoni voi olla kökkökin, jos kirja on kielellisesti hyvä. Samoin edes hyvä juoni ei välttämättä pelasta, jos kieli on huonoa. Vitsauksen kieli oli erittäin hyvää ja kuvaavaa. Heti ensimmäisistä sivuista lähtien mieleeni piirtyi tarkkoja kuvia kirjan tapahtumista ja tapahtumapaikoista. Ihan kuin päänsisäinen elokuva olisi lähtenyt pyörimään. Tarina seurasi melko uskollisesti Bram Stokerin Draculan juonta. Jopa henkilöhahmot olivat Draculasta lainattuja. Tapahtumat oli sijoitettu nykyaikaan, ja vampyyreista oli Mestaria lukuunottamatta tehty varsin epäkarismaattisia ja ällöttäviä hahmoja. Mieleeni piirtyi varsin kauheita kuvia useaan kertaan. Tarina kertoi sekä taistelusta maailman pelasta

  Ihan kreisiä menoa! Tänä vuonna tähän aikaan:   Saako jo mennä nukkumaan?