Ajatuspaloja

Turussa on kevät! Lauantai-aamun kevät-aamiaiseen – tai oikeastaan mihin tahansa neiti E:n kanssa nautittavaan aamiaiseen – kuuluu ehdottomasti kuohuviini. Se on ainoa, jota molempien ruokavalioon sopineesta kananmuna-raejuusto-tomaatti-aamiaisesta on kuvaushetkellä vielä jäljellä.   Kotiini on ilmestynyt kukkia, koska olen saanut niitä esitysten jälkeen yleisöltä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun sain kukkia vielä ensi-illan jälkeenkin. Kukat ovat ihania! Sanoinkin Neiti E:lle, että tässä on nyt suuri riski siihen, että joudun ostamaan itse uusia kukkia tilalle, kun nuo lahjaksi saamani kuihtuvat. Meidän oli tarkoitus pitää terveysbrunssi luonani, mutta väärinkäsitysten jälkeen päivän ruokavaliosta tuli kaikkea muuta kuin terveellinen. Ei se mitään. Sitäkin nautittavampaa ruoka, aurinko ja seura olivat. Neiti E poseeraa jokirannassa. Taustalla hänen lempiravintolansa Tintå, jossa ei ollut vapaita pöytiä. Roolihahmollani oli hiukset kiharalla. Kiha

Puolet esityksistä on jo ohi. Ihan hullua! Yleisön suusta: "Tämä sai ajattelemaan!" "Tosi hyvä, ettei asiaa käsitelty itsestäänselvillä aiheilla." "Ihanan inhimillinen!" "Mä luulin sua koiraksi!" "Todella monella tavalla koskettava esitys" "Aivan upea!" "Se oli hyvä ja säkin olit hyvä" "Ai, oliko siinä näytelmässä joku oikeasti sokea?" "Mitä, eikö se ollutkaan oikeasti sokea?" "Koira varasti koko show:n!" Haluatko missata tämän esityksen? No et halua! Vielä on kolme mahdollisuutta jäljellä.

  Minulle kävi tammikuun lopussa todella hassu juttu. Olin ollut lauantai-iltana jossain juhlimassa, ja makasin sunnuntaipäivänä koko päivän sängyssä tai sohvalla. Ihan niin kuin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu. Näyttelijä-itsetuntoni oli kokenut kolahdiksia ja olin pohtinut, onko minusta mihinkään. Puhelin soi. Minulta kysyttiin, haluanko lähteä mukaan Valoja ja varjoja -nimiseen näytelmään. Totesin välittömästi, että tottakai kiinnostaa, jos vain aikataulu on sopiva. Ei sitä joka tyttöä krapulasohvalta näytelmäproggikseen pyydetä! Kiitos Neiti K:lle suosituksista ja luottamisesta kykyihini. Hän totesi heti: "Tämä on sulle nyt sitten näytön paikka!" Just näin. Ei paineita siis. Löysin itseni työryhmästä, jossa on ohjaaja, viisi näyttelijää sekä ääni- ja valomies. Kaikki ovat todella mukavia, motivoituneita, rohkeita ja lahjakkaita ihmisiä. Muutaman viikon treeniputki on mennyt todella nopeasti. Perjantain treeneissä tajusin, että ensi-iltaan on enää yksi vi

18.2. ilmoitin HeiaHeiassa kahvakuulatreenin jälkeen, että nyt alkoi treenaaminen. Hivenen jännitti, että miten siitä selviän. Ei siksi, etteikö minulla olisi ollut motivaatiota. Yksinkertaisesti siksi, että en tiennyt, miten aikani riittäisi. Normaalista vuorokaudestani menee 8 tuntia töihin, 3-4 tuntia teatteritreeneihin, 1 tunti paikasta toiseen siirtymiseen ja 7 tuntia nukkumiseen. Jäähän siinä siis 4-5 tuntia aikaa tehdä jotain muuta. Jos miinustetaan siitä vielä kaksi tuntia aamutoimiin ja iltatoimiin, niin jäljelle jää 2-3 tuntia. Kuulostaa itseasiassa aika paljolta. Pyrin kuitenkin nukkumaan enemmän kuin 7 tuntia, joten käytännössä ylimääräistä aikaa on ehkä 1-2 tuntia. Päätin, että en edelleenkään stressaa liikunnasta, vaan liikun silloin, kun ehdin. MUTTA tästä kaikesta selittelystä huolimatta, olen onnistunut treenaamaan ja pienen askelin myös muuttamaan ruokailutottumuksiani. Tämän on tehnyt mahdolliseksi se, että osa teatteritreeneistäni on ollut fyysistä tree

Minulla olisi monta asiaa, joista voisin kirjoittaa. Kirjoitan siis siitä, jota vähiten odotetaan: sisustamisesta. Olin penkomassa isän luona vanhoja tavaroitani ja löysin päiväpeiton. Päiväpeitto on ollut jo mammallani (eli isoäidilläni!) lapsuudenkodissaan. Halusin ehdottomasti ottaa päiväpeiton käyttööni. Peitto on hivenen liian pieni sänkyyni. Minulla on siis menneisyyden mittakaavassa jättiläisen sänky. Hahaha. Onneksi aiempi päiväpeittoni oli valkoinen. Koska makuuhuoneeni on myös elokuvanurkkaukseni, olen keksinyt laittaa sängyn viereen vieraspatjan selkänojaksi. Patjalla oli musta-valkoinen pussilakana, mutta kaksi erilaista kuosia alkoi ottaa silmiini. Halusin ostaa patjalle punaisen pussilakanan. Lähimmän K-Citymarketini valikoimassa ei kuitenkaan ollut punaista pussilakanaa. Löysin ainoastaan valkoisen muotoon ommellun lakanan. Päätin kokeilla sitä, koska enhän minä nyt jaksaisi yhden lakanan takia jonnekin Ikeaan (tai mihinkään muuhunkaan kauppaan) lähteä

Tarkastelin ruokailutottumuksiani ja totesin, että ne ovat täysin vinksallaan. Syön epäsäännöllisesti sekä tosi paljon rasvaa ja suolaa. Koska koen helpommaksi muuttaa ruokailutottumuksiani pala kerrallaan, päätin aloittaa aamiaisista. Lähetin kuvan hyvinvointivalmentajalleni ihanalle ja kärsivälliselle Tiialle jokaisesta aamiaisestani ja sain niistä palautetta. Jokaisessa vaihtoehdossa oli jotain parannettavaa. Ensimmäinen aamiaiseni oli turkkilainen yogurtti, ruishiutaleet, banaani ja hunaja. Minulle todettiin, että rahka olisi parempi kuin turkkilainen yogurtti. En ole vielä syönyt rahkaa aamiaisena, mutta välipaloina kylläkin. Rahkan kanssa syön hedelmiä tai marjoja. Vielä en ole niin hc urheilija, että vetäisin pelkkää maustamatonta rahkaa! Sen sijaan minä syön aamulla puuroa! Puuroon laitan hedelmiä tai marjoja sekä raejuustoa ja maca-jauhoa. Puuroni teen todella epä-ekologisesti valmiista annospusseista. Ei tykkää hyvinvointivalmentaja eikä maailma, mutta aa