Mikä tekee blogista kiinnostavan?

Viime viikolla töissä minulta tultiin kysymään vinkkejä kiinnostavista blogeista, koska olen aktiivinen blogien lukija ja kirjoittaja. En kyllä määrittelisi itseäni mitenkään kauhean aktiiviseksi blogien lukijaksi, mutta kirjoittamisen suhteen olen kyllä viime aikoina ollut varsin aktiivinen.

Aloitin oman blogin kirjoittamisen helmikuussa 2011 hetken mielijohteesta. Lily lähetti sähköpostiini mainoksen uudesta blogisivustota, ja päätin samalla hetkellä perustaa sinne blogini. Silloin ajattelin, että en missään tapauksessa laita blogiini koskaan mitään kuvia. Halusin luottaa mielenkiintoisen tekstin voimaan. Halusin myös olla anonyymi, enkä kirjoittanut omalla nimelläni.

No, huomasin nopeasti, että kyllä kuvat ovat tärkeä osa blogipäivityksiä. Kuvattomat tekstit eivät vain houkuttele ketään. Sillä sitten ei periaatteessa kyllä ole merkitystä, liittyvätkö ne kuvat varsinaisesti tekstiin vai ei. Yhteensopivuus on vain bonusta. Tärkeintä on se, että blogipäivitystä on kaunis katsella. Samoin paljastin oman identiteettini varsin nopeasti, ja aloin mainostaa päivityksiäni Facebookissa.

Lily oli hyvä paikka aloittaa kirjoittaminen. Siellä oli valmiiksi yleisöä ja hyvä tunnelma. Vähitellen se kuitenkin muuttui niin paljon naisten juttuja käsitteleväksi sivustoksi, etten tuntenut kuuluvani joukkoon. Sen lisäksi se muuttui sekavaksi, ja tiettyjä blogeja nostettiin toisten yläpuolelle. Siinä tuli välillä sellainen olo, että "Yhyy, miksei minun blogiani koskaan ylistetä, aina noita samoja vain." Yksi ex-poikaystäväni totesi lohduttavasti: "Sä et vaan osaa kirjoittaa semmoista naisten hömppää." No joo. Sisustaminen, shoppailu, muoti, meikit ja parisuhteen roskakasojen ruotiminen olivat silloin hyvin kaukana ajatuksistani. Aika kaukana ne ovat nykyäänkin. En minä ole naistenlehti-ihminen. Toki siellä Lilyssä on paljon muutakin. Se muu vain tuntui hukkuvan kaiken hutun alle. Käyn siellä kuitenkin yhä aktiivisesti lukemassa ainakin Onnenpäivä ja Laura Loves -blogeja.

Blogini lukijamäärä laski n. 250 ihmisellä sen jälkeen, kun muutin Bloggeriin. Uskomatonta mutta totta. Täällä olen kuitenkin vapaa mistään yhteisöstä. Täällä voin kirjoittaa, mitä milloinkin mieleeni tulee, eikä ole mitään paineita. Blogini linjauksessa ei ole punaisen langan pätkääkään, mutta se on vapauttavaa. Tiedän, että tätä blogia luetaan, ja se on pääasia. Julkisesti bloggaavan ja blogimerkintöjään mainostavan ihmisen on kai turha väittää, että kirjoittaisi vain itselleen. Höpöhöpö, tottakai haluan, että näitä päivityksiä myös luetaan. Sillä, lukeeko tätä 50 ihmistä vai 250 ihmistä, ei ole mitään merkitystä. Pääasia, että lukijoita on. Viisikin riittäisi. Tai edes äiti.

Mikä tekee blogista siis kiinnostavan? Siitä huolimatta, että kauniiden kuvien katselu on kivaa, mielestäni kiinnostavat blogit on kirjoitettu hyvin. Hyvin kirjoitettu teksti inspiroi ja virkistää. Jokaisen blogimerkinnän aiheen ei tarvitse edes olla maatamullistava tai ajatuksia herättävä, kunhan se on kirjoitettu hyvin. 

Hyvin kirjoitettu teksti tuo iloa ja ajatuksia. En juuri koskaan käy lukemassa esimerkiksi Iltalehden tai Ilta-Sanomien uutisia, koska en yksinkertaisesti kestä niitä. En kestä niitä aiheita, enkä kestä sitä kirjoitustyyliä. Siinä mielessä kai valitsin opiskelualani oikein. Minua ei haittaa vapaan keskustelun chat-teksti, mutta jos teksti julkaistaan jossain, niin kyllä sen pitää silloin olla myös hyvää ja taidokasta. Kyllä minäkin tätä tekstiä aika monet kerrat syynään läpi ennen kuin painan julkaise-nappia.