Aktiivisuus, tule takaisin!

Vuosi sitten lopetin liikunnan harrastamisen. Oikeastaan lopetin viime vuoden loppuun mennessä kaiken harrastamisen. Kävin töissä ja löysäilin kotona. 

Kuulostaako minulta? No ei kuulosta!

Muutama vuosi sitten tanssin useana päivänä viikossa. Tanssin tilalle tuli pari vuotta sitten teatteri, joka vei käytännössä kaiken vapaa-aikani. Töiden ja teatteritreenien välillä saattoi olla aikaa käydä salilla tai laulutunneilla. Yhtäkkiä se kaikki loppui, enkä halunnut tilalle mitään muuta. Työni muuttui vaativammaksi ja minuun iski vapaa-ajan sitoutumiskammo.

Kuluneen Kuukauden sisällä olen ollut kahdessa kuntotestissä. Niiden tulokset olivat murskaavat. Teki mieli itkeä. En ole koskaan pitänyt itseäni urheilijana, mutten osaa samaistua löysän sohvaperunan rooliinkaan.

Kesän väistyttyä alkoi väistyä myös vapaa-ajan sitoutumiskammo. Jo kesän alussa aloimme treenata ikioman improryhmän kanssa säännöllisesti. Syksyllä palasin laulutunneille ja ostin salikortin. Monta kertaa viikossa lähdemme herra K:n kanssa kävelylle. Turussa on vielä aika vihreää - ja aina kaunista. Olen myös nettijoogan lumoissa ja palannut bloggaamisen pariin.

Löystyminen kauhistuttaa yhä, puntarin lukemat ahdistavat ja vaatteet kiristävät päällä. Koitan kuitenkin hokea mielessäni parasta Vierumäen urheiluopistolta tänä syksynä saamaani neuvoa: "Sinulla on koko elämä aikaa parantaa kuntoa ja opetella elämään terveellisemmin."

Vähitellen pieniä voittoja kohden. Ei ole järkevää vetää tiukkaa treeni- tai ruokavaliokuuria, jos sen jälkeen kaikki palaa ennalleen. Siitähän minulla on 1,5 vuoden takainen kokemus. 

Pienin askelin vaikka vain ulkoilemaan. Kevyin painoin vaikka vain vartin lihaskuntotreeni. Kärsivällisyyden treenaaminen on suurin haasteeni.

Kohtuus ja nautinto mukana kaikessa.