Miltä tuntuu sairastaa ja laihtua, vaikka ei haluaisi?


Alkukevät 2015

Minulle on moni kommentoinut viime aikoina, että olen laihtunut, kuihtunut, pienentynyt, menettänyt tosi paljon kiloja. Niin olenkin - mutta en tarkoituksella.



Maaliskuu 2015

Laihtumiseni syy on colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. Olen elänyt ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa yli kymmenen vuotta, mutta viime syksynä suolistoni totesi, että ei kestä enää sitäkään, mitä on ennen kestänyt.


Syksy 2015

Käytännössä se siis tarkoitti sitä, että mikään ruoka ei pysynyt sisällä. Aloin käydä vessassa todella monta kertaa päivässä ja yössä. Yritin syödä terveellisesti, mutta se ei auttanut mitään. Lopulta väsytti niin paljon, että totesin pääasian olevan siinä, että syön edes jotain.


Maaliskuu 2016

En aluksi uskonut, että kyse on mistään uudesta sairaudesta - olinhan elänyt huonon vatsan kanssa vuosikausia. Ensimmäisen kerran, kun soitin apua terveysneuvonnasta, minulle todettiin: "Koita nyt vain katsoa tosi tarkkaan mitä syöt." No katsoin, ei auttanut. Totesin, että ei auta vaikka söisin pelkkää kauraa ja mustikoita.


Toukokuu 2016

Seuraavaksi marssin työterveyshoitajan luo. Näytin ilmeisesti niin surkealta, että hän kirjoitti heti lähetteen työpsykologille ja lääkärille. Lääkäriltä sain lähetteen paksusuolen tähystykseen.



Toukokuu 2016

Tähystystä odottaessani koin yt-neuvottelut, avoliitosta eroamisen ja juoksin vessassa pahimmassa tapauksessa monta kertaa tunnissa. Suoli reagoi joka ainoaan ruokaan ja myös jokaiseen liikkeeseeni. Jos vaihdoin palaveripöydässä asentoa, maha saattoi ilmoittaa, että on aika juosta vessaan. Jos yöllä käänsin kylkeä, jouduin takuuvarmasti juoksemaan vessaan.


Syyskuu 2016

Ennen joulua pääsin tähystykseen ja sain diagnoosin. Diagnoosin lisäksi sain tietää, että sairauteen on lääkkeet. Se tuntui ihan älyttömän suurelta helpotukselta. Mahakivuille ja vessassa juoksemiselle oli syy ja siihen oli lääkkeet! Tuntui kuin miljoona kiloa painoa olisi tippunut kerralta pois hartioilta.


Lokakuu 2016: Juuri ennen kuin sairastuin

Tulehdus on kuitenkin pysyvä osa elämääni. Oireita voi lievittää lääkkeillä ja oikeanlaisilla elämäntavoilla, mutta koskaan se ei tule kokonaan parantumaan. Se on hyväksyttävä ja sen kanssa on opittava elämään.


Joulukuu 2016

Taudin luonteeseen kuuluu, että on hyviä ja huonoja aikoja. Tämän lyhyen ajan jälkeen olen huomannut, että huonoina aikoina mikään ruoka ei tunnu sopivan. Tosi huonoina aikoina ei ole edes ruokahalua. Hyvinä aikoina taas tekisi mieli syödä koko ajan ihan kaikkea. 


Uusivuosi 2016

En voi sanoa, että olisin vielä mitenkään sinut tämän sairauden kanssa. Huonoina hetkinä yritän takoa päähäni, että tähän on lääkkeet ja hoitoa. Kyllä tämä tästä. Yölliset vessakäynnit ja sairaus itsessään aiheuttavat väsymystä.

Väsyneenä ja mahakipuisena tuntuu hämmentävältä kuunnella ihmisten kommentteja siitä, miten paljon olen laihtunut. Kyllä vaan. Sanoisin, että viime kevääseen verrattuna olen 7 kiloa laihempi. Se on näin pienelle naiselle aika paljon. Tuntuu oudolta kuulla ihmisten kommentteja, kun samalla toivoo, että aamiainen ja lounas pysyisivät tänään edes sisällä.

Tuntuu myös oudolta, kun normaalipainoiset ihmiset laihduttavat ja tuntevat huonoa omaatuntoa kaikesta syömisestään. Olen itsekin tehnyt niin. Nyt tunnen oloni tyhmäksi. Ruuan kuuluisi olla nautinto, eikä asia joka aiheuttaa henkistä tai fyysistä tuskaa.

Halusin jakaa tämän tarinan lähinnä itseni vuoksi. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa purkaa ajatuksia ja tunteita.

Näytänhän minä noissa kuvissa laihtuneeni, mutta olen silti minä ja haluan loppuelämäni syödä rajattomasti popcornia.

Tänään voisin syödä jätskiä, koska tuntuu siltä, että huonompi aika alkaa taas kääntyä paremmaksi ajaksi! Syökää tekin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nykyinen treffikulttuuri: Olen ilmeisesti totaalisen ärsyttävä akka Tinderissä!

Kolme päivää lomaan: Kuka minä olen?