Toukokuussa on ollut oikeina aikoina kesä!

Tiedän nykyään olevani yksi suurimpia säävalittajia. Lempiasiani, josta Suomessa valitan, on sää.

Sen jälkeen, kun olin kaksi ja puoli vuotta sitten  pari viikkoa Kuubassa lokakuun lopussa ja tulin sieltä takaisin suoraan Suomen kaameimpaan aikaan - marraskuuhun - on Suomen talvi tuntunut todella vastenmieliseltä. Inhoan kylmyyttä, mutta erityisesti inhoan sitä pimeyttä. Tuntuu kuin se lamaannuttaisi ja mieluusti jäisi talviunille peiton alle.

Säästä valittaminenhan on myös todella typerää touhua! En minä voi valituksella vaikuttaa siihen, sataako toukokuussa räntää vai ei. Niin kauan kuin valitsen asua tässä maassa, täytyy yrittää ajatella myös niitä hyviä hetkiä, jolloin aurinko paistaa ja on valoisaa.

Ja onhan niitä hyviä säähetkiä ollut juuri oikeaan aikaan! Vappu on lempijuhlani. Näytti pitkään siltä, että on todennäköisempää, että sataa räntää kuin paistaa aurinko. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sain istua ja maata Vartiovuorenmäellä Vappupäivänä monta tuntia. Kuvia ei tästä mässäilyjuhlasta tullut edes otettua, mutta muistan kesän ensimmäisen päivän auringon ihollani.

Toinen lämmin kesäpäivä oli viikko sitten perjantaina. Kaikki suuntasivat silloin ensimmäistä kertaa terassille, mutta minä pakotin itseni jäämään sisälle. Olin matkustanut viikon paikasta toiseen, joten rauhoittuminen teki hyvää. Päätin juhlistaa kesän alkua ostamalla mansikoita. Mansikat olivat matkustaneet Hollannista, ja ne olivat maukkaita.

Koska terassilla istuminen oli jäänyt väliin, lähdin reippaasti kävelemään lauantaina ulos. Olen asunut Martissa nyt puoli vuotta, mutta talvella ei ole hirveästi tullut käveltyä lähikauppoja pitemmälle. Olenkin viime päivinä huomannut ilokseni, että täällähän on todella paljon kivoja kallioita, joihin pääsee kiipeämään. Kallioilla voisi hyvin istua piknikillä ja katsella lähiseudun talojen kattoja.

Alkukesä on mielestäni kesän parasta aikaa. On ihanaa, miten luonto alkaa vihertyä, rehevöityä ja valmistautua Juhannukseen. Siinä tulee ihan taianomainen olo, kun kävelee ulkona ja katselee luonnon heräämistä.

Olen iloinen, että Uittamon kalliot ovat kävelymatkan päässä. Meren tuijottaminen on aina yhtä ihanaa ja terapeuttista. Joskus ajattelin, että unelmaelämässäni kirjoitan samalla, kun tuijotan merta. Nyt ajattelen, että unelmaelämässäni asun asunnossa, jonka olohuoneen ikkunoista ja terassilta näkee merelle. Joskus sitten, kun olen iso ja rikas.

Rannalla uiskenteli yksinäinen joutsen. Ihmettelin, mihin se on kumppaninsa jättänyt tai hukannut. Ehkä sekin tutkii maailman vesistöjä yksikseen ja yrittää löytää ennen kaikkea itsensä.

Vaikka Suomessa olisi päivällä lämmin, harvoin on lämmin enää yöllä. Viime viikonloppu oli siinä mielessä erikoinen, että kesämekolla tarkeni hyvin tallustella vielä yöllä kotiin.

Se on outo tunne, kun kotiin kävellessä huomaa auringon jo kurkistelevan pimeyden takaa.

Yksi kesän parhaista puolista on se, että voi pukeutua kesäisiin mekkoihin! 

Toinen kesän - ja elämän ylipäätään - parhaista puolista on ruoka. Grillikausi avattiin eilen - Martissa tietenkin! Useaan kertaan puhuimme eilen siitä, miten hienoa on asua juuri Martissa. Tämä on turkulainen tapa asua kaupungin ulkopuolella, vaikka asuukin ihan lähellä keskustaa. Puutaloasuminen on todella jees!

Alkukesä on tosiaan lempivuodenaikani. Sen vuoksi olen hieman haikealla mielellä sen suhteen, että lähden juhannuksena kuukaudeksi Yhdysvaltoihin. Toisaalta alkukesä on silloin ohi, enkä tällä hetkellä juuri mitään muuta odota niin paljon kuin, että saisin jo lähteä. Odotukset ovat korkealla. Lentokoneen noustua korkeuksiin laitan 30 Seconds to Marsin City of Angelsin soimaan ja elän vain sitä hetkeä.